Lammiralli oli ensimmäinen meidän ns. syyskiekaisu. Kilpailu lähtikin käyntiin mukavasti ykkös ek:n jaetulta 11:sta sijalta jonka maaliin ajoi 53 junnua.

Tuloksemme innoittamana kakkosta lähdettin työntämään ehkä liiankin innokkaasti. Sillä noin puoli kilometriä ennen asvaltti risteystä peltoaukealla olevalla tiukka vasuri oikea mutka yhdistelmällä tuli otettua liiankin riskillä kun auto luisti vasurin jälkeen suoraan tien yli kylkiedellä ojaan missä oli ojan pohjalla sähkö tolppa. Sitä joonaksen kanssa ehdimme katsoa että mihin kohtaa se osuu vaikka aikaa ojassa ajoon kului vain n. 3 sekuntia. No onneksi se osui aivan auton takakulmaan rikkoen vain takavalon ja keventäen ajokkiamme poistaen takakontin luukun ja oikaisemalla auton takaisin tien suuntaiseksi. Loppumatka ek:sta meni miten meni kun, piti vähän huokaista että HUH HUH!

  

EK:3 peruttiin hetkeksi juuri kun odotimme valojen vaihtumista jonkun katkaistua sähkötolpan, taisi olla hengenheimolainen?! Seuraavat kiirustaipaleet ei anna aihetta sen kummempaan spekulointiin paitsi viimeinen eli 7 koska kasi huomattiin jo perutuksi kun siirryimme seiskalle. Siellä pimeässä housuihin hiipi pupu kun olimme edenneet muutaman kilsan ja eräs oikealle kääntyvä mutka aiheutti tilanteen jonka syyksi pääni keksi ohjauksen muka vioittuneen. Joonas huuteli loppumatkan että: " Petri, missäs se kaasupoljin onkaan?" ja minähän huutelin aina syyttäen puhjennutta rengasta ja vaikka mitä! No joonas huomasi että nyt siltä petti luonto ja sanoi: "vetele omias".

  

Mutta summasummaarun kaksi nousupistettä ja luokan 12:sta, sija antoi aihetta uskoa ettei ehkä kuiteenkaa ikuinen B-junnu.

  

Huollostamme suurkiitos Antille, Japelle, Karrille ja Hön..... eiku siis Henelle jotka mahdollistivat taas sen mikä tulevanpiti.